Liikkuvan poliisin historiaa
1930-luvulle tultaessa kansalaissodan jälkeinen suomalainen yhteiskunta oli jakautunut jyrkästi kahtia. Kaunaa kannettiin niin porvareiden kuin työväestön leireissä. Pitkät lakot ja talouden romahtaminen jyrkensivät vastakkainasettelua.
Luottamus maan silloisen järjestysvallan kykyyn suoriutua räjähdysherkässä tilanteessa uhanneista joukkolevottomuuksista ja poliittisesta terrorista ei ollut kovin vankka sen enempää kansalaisten kuin hallituksenkaan piirissä. Säästösyistä poliisien määrää oli vähennetty eikä poliisimiehillä ollut alan koulutusta. Osa kaupunkien poliisilaitoksista oli vasta valtiollistettu ja suurella osalla niiden poliisihenkilöstöä oli suojeluskuntatausta.
Talonpoikaismarssi ja sitä seuranneet väkivaltaisuudet osoittivat päättäjille, että maahan tarvittiin puolueeton ja uskottava poliisinyrkki. Näissä olosuhteissa hallitus päätti perustaa Helsingin poliisilaitoksen yhteyteen 15.9.1930 erityisen ylimääräisen poliisiosaston, Liikkuvan Poliisikomennuskunnan.
Aluksi 50 miehen vahvuinen yksikkö koulutettiin ja organisoitiin sotilaalliseen tapaan. Vuonna 1933 osaston vahvuus nostettiin yli 300 mieheen.
Liikkuva Poliisikomennuskunta (LPK) esittäytyi näyttävästi yleisölle. Paraatit ohimarsseineen olivat voimannäyttöä, jolla pyrittiin ennalta ehkäisemään laittomuuksiin ryhtymistä. Joukkolevottomuuksien estäminen ja hillitseminen työllistivät alkuvuosina LPK:ta kovasti. Yksikön määrätietoinen toiminta vaikutti osaltaan muun muassa siihen, ettei Mäntsälän kapina päässyt ryöstäytymään suoranaisiksi väkivallanteoiksi.
Sisäpoliittisen tilanteen rauhoituttua Liikkuva Poliisikomennuskunta saattoi keskittyä muihin ohjesäännössään lueteltuihin tehtäviin. Ensimmäiset maantiepoliisipartiot aloittivat liikennevalvonnan vuonna 1935 ja nimitys "lentävät" on ollut yleisesti käytössä jo 1930-luvun lopulla. LPK:n ryhmät tekivät myös ratsioita ravintoloissa ja yleisötilaisuuksissa. Väkijuomalainsäädännön valvonta toi lentäville pirtupoliisin maineen.
Liikkuvasta Poliisikomennuskunnasta muodostettiin joulukuussa 1944 sisäasiainministeriön alainen, valtakunnallinen poliisiyksikkö - liikkuva poliisi. Yksikön vahvuus nostettiin peräti 3 000 mieheen eli sen palveluksessa oli 40 % maan poliisivoimista.
Liikenneturvallisuustyöstä tuli liikkuvan poliisin pääasiallinen tehtävä 1950-luvun alussa. LP:n henkilöstömäärä oli tuolloin 671 henkilöä. Suomessa oli silloin vajaat 60 000 rekisteröityä ajoneuvoa, joten kutakin LP:n poliisimiestä kohti oli liikenteessä siis vajaat 100 ajoneuvoa.
Vaikka valvontavälineet ja -menetelmät ovat kehittyneet tuntuvasti noista päivistä, tuntuu nykyinen suhdeluku 6 400 ajoneuvoa / LP:n poliisimies ylivoimaiselta. Kuitenkin liikkuva poliisi on hoitanut viime vuosina noin 670 henkilötyövuoden työpanoksella sekä pääteiden liikennevalvonnan, Helsinki-Vantaan lentoaseman poliisitehtävät että presidenttien turvallisuuspalvelut. Lisäksi LP on hoitanut osan kiireellisistä hälytystehtävistä, jotta kansalaiset ovat saaneet välttämättömän poliisiavun mahdollisimman nopeasti.
Takaisin |
Tulosta sivu
